Tammikuu loppusuoralla. Maali häämöttää pakkasen paukkuessa.

Vielä on lähes kaksi viikkoa aikaa syventyä työelämään. Työpaikkaohjaajakoulutus on päätöspalaveria ja palautekeskustelua vaille valmis. Olemme opiskelleet neljän ohjaajan kanssa kurssin kokonaisuudessaa läpi. Käytännön harjoittelu on ollut päivittäistä. Työpaikan arkirutiinit alkavat tulla tutuiksi. Myös työkavereiden erilaiset persoonat ovat alkaneet erottua. Työtehtävissä tarvitsen vielä opastusta, mutta onneksi osastolla vallitsee toimintatapa, jossa voi tarvittaessa keskustella parhaista työtavoista ja kysyä apua ja mielipiteitä avoimesti keneltä tahansa työkavereista.
Pari selkeää parannusta normaaliin on havaittavissa jokapäiväisessä elämässäni. Pakkasten kiristyessä olen oppinut arvostamaan työnantajan tarjoamaa sähköpistoketta. On huomattavan mukavaa astua lämpimään autoon, joka lähtee käyntiin kuin konsanaan palmun alta, varsinkin kun on tottunut tutisemaa nihkeästi käynnityvässä pakastimessa, joka ehtii juuri ja juuri sulaa ennen kotiinpääsyä. Myös henkilöstöravintola Masunin tarjoamia lounaita tullee kevään mittaan ikävä. Masunin ruokalistaa on kouluruokaa nautiessa haikeaa muistella kun hinnastokin on ihmisystävällinen.

Odotettavissa tälle viikolle Forecan  ennustuksen mukaan:

Tammikuun puolessa välissä. Pääsemme tuntumalle.

Vuoden toinen täysi viikko. Alamme päästä rutiineihin. Olen päässyt harjoittelemaan työntekoa ja työpaikkaohjaajakoulutus on alkanut toteutua päivittäisinä opetus-, keskustelu- ja kehittämishetkinä. Asioiden etenemistä on edesauttanut se, että kaikki koulutettavat ovat suorittaneet ammatillisen koulutuksen ja heillä kaikilla on kokemusta työssäoppimisesta sekä opiskelijana että ohjaajina. Myös ammatilliset osaamisen näytöt ovat omakohtaisesti tuttuja.

Työpaikkaohjaajakoulutusta on pidetty sekä aamu- että iltavuoron aikana. Koulutus on ollut kestoltaan puolesta tunnista kahteen tuntiin, tilanteiden ja sisältöjen mukaan. Keskustelu aiheista on usein jatkunut pitkin päivää. Kokoontumisissa on myös jaettu omakohtaisia kokemuksia ja mietitty asioiden soveltamista käytäntöön. Hyvää lisää keskusteluihin ovat tuoneet osastolla tällä hetkellä opiskeleva työssäoppija ja osaston muu henkilöstö, joka myös käytännössä osallistuu opiskelijoiden koulutukseen. Runkona ja opetusmateriaalina olemme käyttäneet topirkassa julkistettua aineistoa. http://www.topirkka.fi/sisallot/materiaali/tyopaikkaohjaajakoulutus

Aivan aluksi olen käynyt työssäoppimista yleisluontoisesti läpi tutustuen yleisiin raameihin, käytettyihin sopimuksiin, lomakkeisiin yms. Tämän jälkeen olemme käyneet läpi topirkan materiaalia seuraavien otsikoiden mukaan:
-  Ammatillinen koulutus ja työelämäyhteistyö
- Työssäoppimisen ja näyttöjen järjestäminen ja toteuttaminen
- Työssäoppiminen oppimismenetelmänä
- Opiskelijalähtöinen ohjaaminen ja arviointi työpaikoilla
- Erityistä tukea tarvitsevan opiskelijan työssäoppiminen
- Työssäoppimisen työturvallisuus
- Tehtäväsarja koulutuksen toteuttamisen tueksi

Koulutettavat ovat eri vaiheissa koulutusta, mutta yleisluonteisesti olemme noin kurssin puolivälissä. Jatkossa on myös tarkoitus suunnitella yhdessä työssäoppimisjaksojen toteutusta sisältöjen ja näyttöjen toteuttamisen osalta.

Ja työt alkuun vuoden alusta

MA: Uusi vuosi ja uudet kujeet. Tänään alkoi jaksoni sähkökokoonpano-osuus. Pääsimme jo aika hyvin alkuun. Työpaikkaohjaakoulutus ja työpaikkakoulutuksen kehityskeskustelu käynnistyi. Kehittämisideoita mietittiin talon sisällä ja yleisesti.
Todettiin että monenlaisia käytänteitä on vielä eri oppilaistosten työssäoppimisen järjestelyissä Pirkanmaan alueellakin.

TO: Tiistaina ja keskiviikkona pääsin jo itsekin harjoittelemaan sähkökokoonpanon töitä. Pertun hyvällä opastuksella ja kuvien avulla pääsin harjoittelemaan kädentaitoja. Löytyi myös joitakin työkaluja, joita en ole aikaisemmin päässyt kokeilemaan.
Myös työpaikkaohjaajakoulutukseen päästiin käsiksi, kun tarkasteltiin topirkka-sivustojen materiaaleja ja automaatioasentajien opintosuunnitelmia. Kiinnostavaa on että monet, jotka eivät "virallisesta" ole tpo-koulutuksessa ovat kiinnostuneita sisällöistä ja antavat panostaan keskusteluihin ja kehittämisideoihin. Hyötyä koulutuksesta tulee varmaan olemaan muillekin kuin asiaan virallisesti sidotuille.
Tähän mennessä useimmiten on koettu tarvetta kehittää tiedonkulkua oppilaitoksen, yrityksen, työpaikkaohjaajan ja työssäoppijan välillä. Toivomuksena on esim. saada työpaikkaohjaajalle tieto työssäoppijan tulosta niin aikaisin, että ohjaaja ehtii valmistella sopivia töitä oppijalle. Haasteita aiheuttaa myös useimpien ohjaajien kaksivuorotyö koska käytännössä yhtä oppijaa kohden tarvitaan kaksi ohjaajaa.
Sähkökokoonpanon etu työssäoppijalle on se että töitä on vaativuustasoltaan monentasoisia näin voidaan jokaiselle löytää tietoja ja taitoja vastaavia töitä. Näyttöjen suhteen pitää miettiä, miten erotellaan eri vaikeustasoiset näytöt toisistaan? Pitääkö työn kuvauksessa mainita esim. "työn vaikeustaso vaativa" tai "työn vaikeustaso helppo"?
Alkuviikko meni hyvissä merkeissä. Loppuviikon vietänkin kuumaa mustaherukkamehua ja ibuprofeenia nauttien. Jostain on minuunkin iskenyt pöpö, joka aiheuttaa kuumetta, kurkkukipua ja aikamoista nuhaa.

Joulu jäi taakse ja uusi vuosi alkoi?

Joulun alusviikot sujuivat yrityksessä vuoden loppuun valmistautuessa, mutta myös jonkin verran jouluun valmistuen. Ohjelmaan kuului työnteon lisäksi jouluateria ja työntekijöiden muistaminen pienillä joululahjoilla.

Kokoonpanolinjan henkilöiden kanssa pohdittiin, minkälaisia asioita opiskelijat voisivat oppia työpaikalla ja mitä olisi hyvä osata ennen työssäoppimisjaksojen alkua. Joitakin selviä työkohteita ja mahdollisia näytön paikkoja myös harkittiin. Varsinaista työpaikkaohjaajien koulutusta ei tämän kummemmin päästy toteuttamaan. Vuoden vaihteen jälkeen olen siirtymässä sähkökokoonpano-osastolle. Viimeisinä työpäivinä pääsinkin alustamaan jatkoa ja sain sovittu kahden henkilön kanssa tpo-kouluksen aloittamisesta.

Raportinnin ja hankkimieni jatkokäytössä ilmeni ongelmia. Suuren kansainvälisen yrityksen on tietenkin suojattava tietonsa ja minunkin osalleni lankeaa tiukka salassapitovelvollisuus useimmista asioista. Lähes kaikkiin tiedusteluihini asioiden, kuvien tms. julkaisussa olen saanut kieltävän vastauksen. Myös pääsyni sähkömiesten koulutustilaisuuteen evättiin salassapitoon vedoten. Nyt onkin mennyt huomattavan paljon aikaa ja energiaa sen pohtimiseen, mikä on sallittua raportointia. Menemme siis näissä puitteissa eteenpäin.

Hieman on siis ollut takkuista. Eniten on harmaita huiksia on aiheutunut itse projektin etenemisestä. Ohjeet tuntuvat olevan alati muuttuvia tai ainakin ne ovat erilaisia eri lähteistä saatuina. Esim. työajan määritelmä on erilainen eri lähteistä saatuna..... maksimina vaaditaan 48h/ viikko. Toisaalta taas projektiin lähtiessä sain sellaisen kuvan että normaali työaika riittää. Jo alkuvaiheessa jostain kyllä väläyteltiin noita lähes 50h viikkoja hallinnollisilla mausteilla höystettyinä. Toisaalta melko painokkaasti myös kerrottiin että opettajan ei tule käyttää iltoja, viikonloppuja eikä loma-aikoja projektin tekoon.
Saman tyylistä seikkailua tuntuu olevan itse projektin sisältöjen kanssa. Työjanseurantaa on myös vaikea ymmärtää, kun Vantaalla aamusta iltaan pidetyistä kursseita kertyy vain 4,5h työtä. Itselläni on sellainen kutina että tästä projektista tulee henkilökohtaisesti taloudellisesti ja henkisesti sekä jatkomotivaation kannalta melkoisesti lunta tupaan.

Ajattelin ehdottaa että Sosiaalisen median koulutuksen lisäksi olisi hyvä pitää myös työpaikkaohjaajakouluttajakoulutusta projektiin osallistuville.... tosin kuka haluaa lähteä mukaan kun aktiivisuudesta taas kerran rankaistaan...

Että semmoiset on tunnelmat näin joululomalla...

Tallaisia laitteita linjalta tulee. Kuvassa DPi1500.

Jakso alkoi

Työelämäjakso on nyt alkanut.
Aluksi perehdyttiin talon tavoille, kulkemiseen yms.
Suunniteltiin että sijoitun on ensimmäisiksi kolmeksi viikoksi pintaporauslaitteiden kokoonpanoon (DPi-kokoonpano). Tammikuussa siirryn sähkökokoonpanoon.

Heti vaatekaapin ja avaimen saannin jälkeen pidettiin henkilökohtainen työturvallisuuskeskustelu.
Täällä työturvallisuus on erityisen tärkeää. Tällä pyritään työntekijän ja työnantajan yhteiseen etuun.
Tehdastiloissa on aina käytettävä turvakenkiä, silmäsuojaimia ja työhön sopivaa vaatetusta, kuulosuojainten käyttöä suositellaan aina käytettäviksi. Lisäksi edellytetään eri työtehtävissä mahdollisia muiden suojainten käyttöä.

Kokoonpanolinjalla ensimmäiset päivät ovat menneet lähinnä yleiskuvan luomiseen laitteesta ja sen kokoonpanosta. Olen seurannut toimintaa, perehtynyt erilaisiin dokumentteihin sekä kysellyt kaikenlaisia asioita maan ja taivaan välillä. Henkilöstö on suhtautunut jopa yllättävän positiivisesti. Kysymyksiin on tullut vastauksia ja kokoonpanon ja laitteiden toimintaa on selitetty ja näytetty monelta kannalta. Nyt tiedossa on mm. että pintaporauslaitteeseen kuuluvat talvisota ja suksiboksi. Jonkin verran olen myös päässyt auttelemaan töissä, joten työkaluihinkin on saatu tuntumaa. Asennuksissa on kuitenkin omat tapansa ja muunnelmansa, joten kaikkeen tehtävään tarvitaan opastusta.
Mielenkiintoiselta vaikuttaa. Uutta on paljon opittavana moneltakin saralta. Laitteet ovat liikkuvia, joten tekniikka ja vaatimukset ovat omanlaisiaan.

Opiskelijoiden työssäoppimiskuvioissa on myös tapahtunut jonkin verran edistymistä. Työpaikkaohjaajina toimineita henkilöitä on löytynyt ja olemmekin jo jonkin verran keskustelleet siitä, miten voisimme hyödyntää minun to-jaksoani. Yritän päästä mukaan näyttöjen toteuttamiseen ja arviointiin. Myös työpaikkaohjaajakoulutusta yritetään järjestää työn ohessa. Koulutuksen toteutus ja muoto on kuitenkin vielä harkinnassa.

Perustietoja urakasta

Työelämäjakson ajankohta 5.12.2011-10.2.2012