Tammikuu loppusuoralla. Maali häämöttää pakkasen paukkuessa.

Vielä on lähes kaksi viikkoa aikaa syventyä työelämään. Työpaikkaohjaajakoulutus on päätöspalaveria ja palautekeskustelua vaille valmis. Olemme opiskelleet neljän ohjaajan kanssa kurssin kokonaisuudessaa läpi. Käytännön harjoittelu on ollut päivittäistä. Työpaikan arkirutiinit alkavat tulla tutuiksi. Myös työkavereiden erilaiset persoonat ovat alkaneet erottua. Työtehtävissä tarvitsen vielä opastusta, mutta onneksi osastolla vallitsee toimintatapa, jossa voi tarvittaessa keskustella parhaista työtavoista ja kysyä apua ja mielipiteitä avoimesti keneltä tahansa työkavereista.
Pari selkeää parannusta normaaliin on havaittavissa jokapäiväisessä elämässäni. Pakkasten kiristyessä olen oppinut arvostamaan työnantajan tarjoamaa sähköpistoketta. On huomattavan mukavaa astua lämpimään autoon, joka lähtee käyntiin kuin konsanaan palmun alta, varsinkin kun on tottunut tutisemaa nihkeästi käynnityvässä pakastimessa, joka ehtii juuri ja juuri sulaa ennen kotiinpääsyä. Myös henkilöstöravintola Masunin tarjoamia lounaita tullee kevään mittaan ikävä. Masunin ruokalistaa on kouluruokaa nautiessa haikeaa muistella kun hinnastokin on ihmisystävällinen.

Odotettavissa tälle viikolle Forecan  ennustuksen mukaan: